Omakehu lähiönuotioilla

Yleinen

Omakehuhankkeen vetäjät huomasivat talven mittaan, että on hyvin tärkeää jalkautua sinne, missä syrjäytymisvaarassa olevat miehet jo ovat.  Kevään mittaan olemmekin jalkautuneet Sörkan, Itiksen ja Kontulan Symppiksiin sekä Miessakkeihin. Kesällä on tulossa uusia jalkautumisia Pessiin ja Nuoleen.  Perjantaina 27.5. jatkoimme jalkautumiskampanjaa järjestämällä kulttuurikeskus Stoan pihalle grillauspäivän. Nimesimme päivän hieman humoristisesti “lähiönuotioiksi”, vaikka oikeaa tulta ei kytevää grillihiiltä enempää ollutkaan.

Kun perjantain aamu valkeni, alkoi sataa tasaisen harmaalta taivaalta, kuinkas muutenkaan.  Emme olleet vaatineet tapahtumaan mitään ennakkoilmoittautumista, joten oletimme ettei kukaan tulisi vesisateessa paikalle.  Onneksi sade kuitenkin hellitti juuri ennen kuin tapahtuma alkoi ja grillihiilet saatiin syttymään.  Pikkuhiljaa miehiä ja naisia alkoi saapua paikalle ja grillin tuoksu houkutteli paikalle lisää väkeä.  Lopulta tapahtumaan osallistui noin 50 ihmistä, ja noin 40 kirjoitti ainakin jotain. Yleisfiilis oli rauhallinen ja hyvähenkinen. Vaikutti sille, että osallistujilla ei ollut kiire minnekään ja he olivat hyvin otettuja siitä, että heitä ylipäänsä kuunneltiin. 

Viisi henkilöä grillaa makkaraa kaupunkilähössä.
Kuva 1. Pelkomme siitä, ettei kukaan tulisi, oli todella turha. Sana lähiönuotioistamme oli kiirinyt idän Symppisten kautta laajalle alueelle. Yksi hankkeen alkuperäisistä osallistujista, Jarkki, toimi ”viidakkorumpuna” kertomalla tapahtumasta. Niinpä makkaroita meni lopulta 84 kappaletta ja niitä jouduttiin kiireesti hakemaan lisää. Projektipäällikkö Arto Lindholm (kuvassa) hoiti grilliä ja sanataideohjaajina toimivat tällä kertaa Satu Kivinen ja Antti Pelttari.

Grillimakkaraa ja tarinoita

Stoan grillauspaikan pöydät on onneksi suojattu sateelta. Levitimme pöydille paperiset pöytäliinat, joihin jokainen saattoi kirjoittaa omakehuja ja muita tarinoita.  Kirjoittaminen oli täysin vapaaehtoista: kaikki olivat tervetulleita syömään vain makkaraa.  Kirjoittaminen oli lähes kaikille mieluinen tehtävä, ja niinpä pieniä kehuja ja suuria selviytymistarinoita alkoi syntyi pöytäliinoihin.  Osa ulkomaalaistaustaisista kirjoitti omalla äidinkielellään. Kirjoittamisen ohessa kerroimme Omakehu-hankkeesta ja siitä, miten kirjoittamisharrastusta voisi jatkaa.  

Jotkut ohikulkijat ihmettelivät, mitä oikein teemme, mutta meille omakehulaisille ihmetystä tarjosivat eniten osallistujien hämmästyttävät tarinat ja tarinoiden takana olevat oikeat ihmiset.  Ohessa muutamia esimerkkejä tarinoista ja omakehuista:

Yks aamu, ku heräsin, aurinko paistoi. Ajattelin, että nyt se loppu. Enkä ole sen jälkeen käyttänyt suonensisäisiä. En oo mitään hoitoa tai apua tarvinnut. Päätös on pitänyt 20 vuotta.” Körä

“Vakuutusyhtiö kyllä ymmärtää, että musta ei enää olis töihin, liikun rollaattorin tai keppien kanssa. Kelan mielestä ihan hyvin voisin vielä mennä johonkin istumatyöhön. Tai kuulemma metsänhoitohommiin, kun niitä tein joskus nuorena. ” Kielo

“Sydämestäni toivon, että frendini sais edes jotain minusta mikä ei ole rahaa tai kamaa.” Dires

Olen hyvä kalastaja. Ison fisun saa … Hyvä fiilis. 9.1. haki Vartiokylän lahdelta (07-08). Sukulaiset kiitti. 6kg meritaimen isoin lohikala. ”

Ystäväni ovat minulle kaikki kaikessa.

Henkilöt istuvat pitkän pöydän ääressä, jonka päällä on valkoinen kangas. Kankaaseen voi kirjoittaa omakehuja.
Kuva 2. Osallistujia pyysimme aloittamaan kertomalla, miksi olet hyvä tyyppi ja sitten kannustimme jatkamaan tarinaa. Tarinoiden kirjoittaminen ei ollut millään tapaa väkinäistä: osallistujat tarttuivat kynään ällistyttävän innokkaasti.

Kuva 3. Pöytäliinoihin syntyneitä tarinoita.

Last modified: 31.5.2022