Valokuvia Omakehumatkan varrelta

Aforismipaja kontulalaisessa pubissa vuonna 2015. Omakehu-hanke oli jatkumoa Antti Pelttarin ja Arto Lindholmin vetämille aikaisemmille hankkeille. Vetovoima-hankkeessa aforismeja kerättiin itä-helsinkiläisistä pubeista. Pelttari ja Lindholm havaitsivat, että pubien kanta-asiakkailla oli hyvin monenlaisia taustoja ja hankkeen myötä syntyi oivaltavia ja koskettavia mietelauseita. Tuotokset julkaistiin Pelttarin ja Anu Soinin (2015) toimittamassa pubiaforismikirjassa. Kuva: Jaime Culebro.
Hankkeen toiminnallisen vaiheen aluksi päätimme tehdä markkinointia varten Omakehu-biisin. Kappaleen sanoittivat hanketiimin jäsenet Pasi Toivanen ja Aleksis Salusjärvi, ja sen sävelsi Pasi Mäkiranta. Kappaleen esittävät Toivanen, Mäkiranta ja hankkeessa opintojaan suorittanut Ivana Vojnovic. Antti Pelttari käsikirjoitti ja kuvasi kappaleesta musiikkivideon, joka löytyy muun muassa Omakehun YouTubesta.
Hankkeen toiminnallisen vaiheen aluksi päätimme tehdä markkinointia varten Omakehu-biisin. Kappaleen sanoittivat hanketiimin jäsenet Pasi Toivanen ja Aleksis Salusjärvi, ja sen sävelsi Pasi Mäkiranta. Kappaleen esittävät Toivanen, Mäkiranta ja hankkeessa opintojaan suorittanut Ivana Vojnovic. Antti Pelttari käsikirjoitti ja kuvasi kappaleesta musiikkivideon, joka löytyy muun muassa Omakehun YouTubesta.
Tekstien työstämistä Vartiosaaressa. Ensimmäinen omakehulaisten lähitapaaminen oli kiireetön, mutta silti toiminnallinen tapahtuma Vailla vakinaista asuntoa Ry:n virkistyspaikassa Vartiosaaressa Helsingissä. Saareen päästiin VVA:n venekuljetuksilla. Ammattikuvaaja Zimema Mhone tallensi osallistujien lausumia tarinoita, joita sittemmin julkaistiin Omakehun sosiaalisen median kanavilla. Kuva: Zimema Mhone.
Omakehun lasinalus voittajamottoineen. Yksi kirjoittamistehtävistämme oli kehua itseään. Toisille omakehut olivat lämmittelytehtäviä, toisille kokonainen tuotos. Omakehuja sai kirjoittaa myös lasinaluseen, ottaa siitä valokuvan ja julkaista se hankkeen Facebook-sivuilla. Paras omakehu palkittiin kuukausittain. Hankkeen taitovalmentaja Jaana Aalto (2022) kuvaa omakehujen ideaa ja merkitystä seuraavasti: ”Voisin kutsua positiivista omakehua itsensä huomaamiseksi ja omalle tarinalleen arvon antamiseksi. Positiivisen omakehun avulla jokainen voi kertoa tarinansa arvokkaana kokemuksena, joka on oman maailmankatsomuksen pohjana ja jonka ansiosta on oivaltanut ja valmis oppimaan uutta. Omat rankatkaan kokemukset eivät sulje mitään pois, vaan päinvastoin, ne avaavat ovia uusille mahdollisuuksille. Kokemukset ovat siis rikkaus ja niiden opeista saa kehun aihetta”.
Omakehutapahtuma kulttuurikeskus Stoan edustalla. Omakehu järjesti kaksi leikillisesti lähiönuotioiksi kutsuttua tapahtumaa — toisen Itäkeskuksessa ja toisen Sörnäisissä. Vaikka ensimmäinen lähiönuotiotapahtuma oli kolea ja hiukan sateinenkin, osallistujia oli kymmenittäin. Itäkeskuksen tapahtumassa projektipäällikkö Arto Lindholm toimi grillimestarina ja Satu Kivinen ja Antti Pelttari keräsivät tarinoita. Kuva: Satu Kivinen.
Arto Outinen esiintyy ravintola Tenhossa hankkeen lopputapahtumassa. Tenho oli enemmän kuin puolillaan asiakkaita, kun tapahtuma alkoi. Aluksi kolme osallistujaamme esitti lavalla Spoken Word -tyyppisiä tarinoitaan. Tämän jälkeen kolme rap-ryhmää esitti kappaleitaan: verkon kautta osallistuneet joensuulaiset ja seinäjokelaiset räppärit saapuivat myös lopputapahtumaa varten Helsinkiin. Lisäksi yksi osallistujamme esitti mies ja kitara -tyyppisen, Omakehupajassa kirjoitetun kappaleen. Monille esiintyminen oli ensikerta yleisön edessä lavalla, mistä huolimatta kaikki esiintymiset onnistuivat erinomaisesti. Videokooste tapahtumasta on katsottavissa Omakehun YouTube-sivuilla. Kuva: Zimame Mhone.
Omakehun ”lähiönuotioilla” eli grillaustapahtumassa syntyneitä tekstejä. Kokonaisuutena Omakehua on pidettävä onnistuneena ja merkityksellisenä hankkeena. Viime kädessä hankkeen arvon ratkaisee se, omaksuvatko sosiaali- ja terveysalan järjestöt santaiteen yhdeksi menetelmäkseen ehkäistä ja korjata syrjäytymistä. Joka tapauksessa Omakehu oli tärkeä ja arvokas monille sen osallistujille. Myös hankkeeseen osallistuneet ohjaajat, taitovalmentajat ja opiskelijat oppivat paljon ja näkevät nyt sanataiteen mahdollisuudet uudesta näkökulmasta. Kuva: Satu Kivinen.
Julius Kuusisaari Vartiosaaren Omakehu-tapahtumassa. Julius on isosti esillä tässäkin teoksessa – eikä syyttä. Hankkeen myötä kirjoittamisesta tuli hänelle elämäntapa, ja hän on kannustanut kymmeniä toipuvia päihderiippuvaisia kirjoittamisen alkuun. Kuva: Zimame Mhone.
Omakehun jalkautuminen Hurstinavun jakelupisteeseen. Oli harmillista, että saimme jalkautua Hurstinavun jakelupisteeseen vain kerran, sillä olisimme voineet tavoittaa myös virallisten palveluiden ulkopuolelle jääneitä miehiä. Tuo ainoa jalkautuminen ”leipäjonoon” oli erittäin lupaava. Antti Pelttari ja silloinen opiskelija Juhamatti Pekola esittivät miesasiakkaille kysymyksen ” ”Mies. Mikä sinua vituttaa/innostaa/rohkaisee/kannustaa/repii tänään?” Osa lähti hyvinkin innostuneesti haasteeseen mukaan, osa taas viestitti kehonkielellään, ettei halua muuta kuin ruokapakettinsa. (Pelttari & Pekola 2022 ja Pekola 2022). Kuva: Juhamatti Pekola.
Aleksis Salusjärvi Omakehupajassa Vailla vakinaista asuntoa Ry:n tiloissa. Salusjärvi oli mukana Omakehussa lähes sen alusta loppuun asti. Salusjärvellä on taustallaan pitkä kokemus työstä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten miesten kanssa. Hän on puhunut paljon miesten lukutaidon merkityksestä eloonjäämistaitona. Salusjärven kolumneja voi lukea muun muassa Ylen sivuilta. Kuva: Antti Pelttari.
Ohjaaja Satu Kivinen tarkastelee Omakehu-tapahtumassa syntyneitä tekstejä. Satu Kivinen teki yhteisöpedagogin (AMK) tutkintoonsa liittyvän lopputyön Omakehuhankkeeseen hankkeen ensimmäisen toimintavuoden aikana. Lopputyössä rakennetaan ja kuvataan taitovalmentajakonsepti ja siihen sisältyy taitovalmentajan perehdyttämismateriaali.
Kuvakaappaus osallistujien portfoliosta. Sähköiset portfoliot rakennettiin lopulta 26 osallistujalle, joista merkittävä osa kuului rap- ja graffitiryhmään. Toteutustapaa jouduimme pitkään miettimään. Päädyimme siihen, että järkevintä on luoda kaikille osallistujille yksi yhteinen pohja, josta on linkit jokaisen osallistujan henkilökohtaisille sivuille. Näillä sivuilla esitellään jokainen mies uniikkina persoonana, jonka osaaminen nostetaan esiin sanataide edellä. Wix-ohjelmalla luodut sivut ovat erittäin visuaaliset ja helposti päivitettävät. Tätä teosta kirjoitettaessa ei vielä ole selvillä, onko sivuja käytetty työnhakuun. Portfoliot: Carina Karhu.
Seppo Lampela (Steen1) ja Kimmo Gustafsson muokkaamassa syntyneitä rap-kappaleita. Itä-Helsingin pajat olivat sikäli merkitykselliset, että samassa kulttuurikeskuksessa sijaitseva nuorisotila avasi meille ovet omaan äänitysstudioonsa, ja kaikki halukkaat rap-musiikkista kiinnostuneet osallistujamme pääsivät äänittämään omia demojaan eli kappaleiden esiversioita. Se innosti osallistujia hiomaan myös kappaleiden tekstejä paja pajalta yhä kunnianhimoisemmiksi. Kuva: Antti Pelttari.
Kirjailija Ilja Lehtinen tutkailemassa Omakehun osallistujien tuotoksia. Ilja Lehtinen aloitti Omakehun ohjaajana vuoden 2022 alkupuolella. Lehtisen tärkein tehtävä Omakehussa liittyi jalkautuvien Omakehupajojen vetämiseen. Hän toimitti tämän teoksen taiteellisen osuuden eli valitsi osallistujien tuottamat tekstit ja saattoi ne lopulliseen muotoonsa.
Carina Karhu ohjaamassa maalaustapahtumaa Suvilahdessa. Hankkeen kevätkauden 2022 varsinainen päätöstilaisuus järjestettiin Suvilahdessa, jossa graffitiryhmä maalasi tuotoksiaan lailliseen graffitiaitaan. Yksi graffiteista oli virallisen Omakehu-biisin kertosäe ”Mun on pakko kehuu itteeni, kun saan joka päivä siipeeni”. Rap-ryhmä puolestaan pääsi esittämään omia biisejään Gustafssonin paikalle tuomilla soittimilla ja äänentoistolaitteilla. Yleisöä tapahtumassa oli kuitenkin valitettavan vähän – lähinnä vain ohikulkijoita. Kuvaaja: Carina Karhu.
Omakehu jalkautuminen päiväkeskus Symppikseen. Jalkautuvat Omakehupajat osoittautuivat nopeasti erittäin hyväksi ideaksi. Hankkeeseen liittyi uusia kirjoittajia runsain määrin. Monelle osallistujalle oli erittäin tärkeää, että juuri hänen tarinaansa kuunneltiin. Pienikin itse kirjoitettu tuotos oli merkityksellinen. Aleksis Salusjärvi kertoo tästä ”kirjallisuuden ulkopuolisesta kirjallisuudesta” luvussa 3.4. Ilja Lehtinen puolestaan kertoo omassa artikkelissaan, minkälaista oli ohjata päihdeongelmaisia miehiä kertomaan tarinoita omasta elämästään (luku 3.2). Kuva: Satu Kivinen.