Kuuntelin viikonloppuna äänikirjan The Four Agreements Don Miguel Ruizilta. Kirjan pääkohtana on nimensä mukaisesti neljä tolteekki-intiaanien ikivanhaa viisautta periaatteista, joita meidän tulisi noudattaa voidaksemme elämässämme hyvin. Jäin miettimään näistä neljästä periaatteista erityisesti ensimmäistä, sanoilla vaikuttamista eli rehellisyyttä sanojen kanssa. Tämän Ruizin ja siis tolteekki-intiaanien viisauden mukaan yksittäinen sana voi olla siemen, mikä jää itämään toiseen vaikuttaen joko kielteisesti tai positiivisesti ja synnyttää kuulijalla mielikuvan ja tunteen sanojasta. Sanan voima voi kantaa vuosia. Jokaisella varmasti onkin kokemus siitä, kuinka vaikka opettaja joskus sanoi, että et ole hyvä jossakin tietyssä kouluaineessa tai asiassa. Uskot ehkä tähän edelleen tai uskoit pitkään. Tai kuinka jonkun kehu koskien ulkonäköäsi sai aikaan hyvän mielen.
Koska Omakehu –hankkeessa kirjoitetaan eli nimenomaan käytetään sanoja, ei ole merkityksetöntä millä tavoin me hankkeen vetäjät käytämme sanoja. Jotta saamme mukaan hankkeen kohderyhmän mukaisia miehiä, on meidän oltava sanojemme takana, luotettavia sekä rehellisiä. Ajattelen omalla kohdallani Symppikseen jalkautuessa sen tarkoittavan varsinkin sitä, että puheeni viesti on rehellinen ja kannustava ja saan miehille luotua sellaisen olosuhteen, missä kukin voi kertoa tarinansa ääneen tai pystyy kirjoittamaan sen paperille, vaikka tilassa olisi paljon muitakin.
Symppiksen toiminta ja vuorovaikutus asiakkaiden kanssa pohjautuu tähän tolteekkien rehellisten sanojen periaatteeseen. Monesti asiakkaat ovat kertoneet tilanteesta, kuinka jokin viranomainen jossakin sanoi jotakin, minkä vuoksi asiakas ei enää tähän viranomaispalveluun uudelleen hakeudu, vaikka kyseessä olisi terveyttä vakavastikin uhkaava tilanne. Luottamus rakentuu vuorovaikutuksessa ja vaikka sanat ovat vain yksi osa vuorovaikutuksesta, on niiden merkitys suuri.
Tähän Symppis –kertaan varustauduin karkkien ja Omakehu-kirjan kanssa, minkä ajattelin jättää miehille avointa sanaa varten. Päivän merkittävämmäksi sanaksi tuli kuitenkin lude. Tilasta oli löytynyt pari ludetta ja tila jouduttiin raivaamaan mahdollisuuksista istahtaa nojatuoleihin tai sohvalle, eikä tämän vuoksi asiakkaat viivähtäneet tilassa hetkeä pidempää. Suunnitelma ajan viettämisestä Aleksis Salusjärven kanssa Symppiksessä, istumisesta miesten kanssa jutustelemassa, kirjoittamassa ja kirjoituttamassa kehuja, sai valitettavasti jäädä.
Lähtiessä tutkailtiin Symppiksessä olemassa olevia seinäkirjoituksia ja pohdittiin miesten tekstien seinille saamista. Voisiko olla myös Omakehu -seinä? Tussit, liidut tai maalit käyttöön? Vai saisiko graffitin tekijöitä pajoihin VVA:lle? Aleksiksen kanssa siirryttiin tutkailemaan miesten aiempia kirjoituksia, ymmärretyksi tulemisen tarvetta sekä pohtimaan tulevia tekemisiä. Torstaina, maaliskuun 3. päivä alkavat pajat VVA:lla ja luvassa olisi biiseiksi ja tarinoiksi kirjoittamisen lisäksi mahdollista työstää ammattilaisen johdolla graffiteja. Paikka kun paikka, on se sitten lehden tai kirjan sivu, seinä Symppiksessä tai muualla, sanojen ja tarinoiden merkitys tunteen välittämisessä ja ymmärretyksi tulemisen kokemisessa on tärkeätä. Toivottavasti ensi kerralla päästään kirjoittamaan.
Teksti: Satu Kivinen
