Suomalainen syrjäytynyt vai kansainvälinen väliinputoaja?

Yleinen

Teksti: Antti Pelttari

Omakehu -hankkeen syksyn jalkautumisten pääteemaksi on valittu kansainvälinen väliinputoaminen. Tätä varten olemme tilanneet hankkeemme taitovalmentajille ja siihen sitoutuneille miehille hupparit, joissa lukee Kansainvälinen väliinputoaja. Haluamme kertoa tällä kahta asiaa. Ensinnäkin, työttömät, ammatilliset väliinputoajat ja muut enemmän tai vähemmän syrjäytyneiksi itsensä tuntevat ihmiset ovat maailmanlaajuisesti todella iso ja merkittävä ihmisryhmä. He voivat olla jopa enemmistö maailman ihmisistä. Toiseksi haluaisimme saada ihmiset keskustelemaan, kehystämään ja näkemään tämän koko syrjäytymiskehityksen uudella tavalla. Ei siis niinkään ihmisten henkilökohtaisena osaamis- tai pystymisvajeena, vaan osana paljon laajempaa kansainvälistä/globaalia työmarkkinoiden uudelleen jakoa, joka tekee kaikista maailman työntekijöistä vähän kuin sakkinappuloita, jotka voidaan uhrata voitontavoittelemisen maksimoimiseksi.  

Viimeisen, ehkä jopa 20 -vuoden ajan – jokaisen työntekijän ja työnantajankin on (olisi) tullut osata peilata omaa osaamistaan paljon pidemmällä aikajänteellä kuin koskaan aikaisemmin. Työelämä on muuttunut kovaa vauhtia.  Oman työpanoksen sijoittamisesta oikeaan kohteeseen on tullut vähän kuin arjen rulettia. Kaikkia arpaonni ei ole tässä suosinut. Myöskään mikään oppilaitos ei ole riittävästi panostanut siihen, että heidän opiskelijansa olisivat uskottavia ja osaavia toimijoita liiketoiminnallisesti kannattavalla tai yhteiskunnallisesti merkittävällä toimialalla tai pelikentällä vielä viisi vuotta valmistumisensa jälkeenkin.  

Tämä sakkinappulana ja rulettipelissä pyörivänä kuulana oleminen ei ole kenellekään sen kokeneelle kovinkaan voimaannuttava kokemus. Huono arpaonni valinnoissa tai shakkipelissä uhratuksi joutuminen eivät siis ole olleet henkilökohtaisia rangaistuksia, vaan osa isompaa taktista pelikuviota. Silti kukaan ei selitä tätä kansainväliselle väliinputoajalle itselleen, vaan tämä kokee syyttävän sormen osoittavan itseään. Toki vanhentuneen osaamisen ohella irtisanotuksi tuleminen on voinut johtua ongelmalliseksi koetusta asenteesta, johdon liian äänekkäästä kritisoimisesta tai yksinkertaisesti päätöksestä luopua koko työntekijän osaamiseen liittyvästä liiketoiminnasta.  

Omakehulla on tätä varten ”varastossa” myös uusi T-paita tai huppari, jossa lukee “Pysyvästi tilapäinen”. Mutta ajattelimme nyt edetä kohti laajempaa keskustelua väliinputoamisen merkityksestä. Otamme tämän käsitteen kärjeksi kaikkeen mediatiedottamiseen, jonka käynnistämme uudestaan ensi vuoden alussa.  

Kun tähän jatkuvassa menestymiskilpailussa pärjäämättömien ihmisten vihan ja epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen sekoitetaan vielä ilmastomuutos, puhtaasta vedestä, hyvistä kalavesistä ja muista luonnonrikkauksista käytävät sodat ja kriisit ja näiden aiheuttamat massamuuttoaallot, niin aikamoinen yhteiskunnallinen keitos on kasassa. Nämä kriisit tulevat ravistelemaan yhteiskuntaamme kuin kiukkuinen isäntä ravisteli ennen alaisiaan. Nyt tukkapöllyn antajana eivät vain taida ollakaan maailman rikkaat ja mahtavat vaan koko ajan kasvava kansainvälisten väliinputoajien joukko. Voi siis käydä niinkin, että rikkaiden tarjoama keppi porukoiden työllistämiseksi muuttuukin vitsaksi, jolla heitä itseään hakataan takapuoleen.    

Syrjäytyminen ja eriarvoistuminen alkavat pienistä seikoista. Suomessa peruskoulujen tarjoaman opetuksen laadun erilaistuminen ja oppimiseen liittyvien haasteiden ja ongelmien kasaantuminen eri alueille ja eri ihmisryhmien keskuuteen, on tästä yksi selkeä esimerkki. Mikäli koulujen, vanhempien vauraudesta ja taustoista johtuvia, lähtökohtaeroja tasoittava vaikutus opiskelijoiden koulumenestykseen alkaa huomattavasti heikkenemään, me olemme luomassa myös maamme sisälle uutta, tikittävää väliinputoajajoukkoa.     

Kansainvälisesti tai kansallisesti väliin pudotettujen määrän kasvattamisen sijaan meidän pitäisikin luoda toimintamalleja, joilla nämä ihmiset saadaan pysymään yhteiskunnassa mukana. Se kuuluisa yhteinen vene tai kelkka, jossa me kaikki olemme ja jonka varaan meidän kaikkien hyvinvointi lopulta rakentuu maapallollamme, pitää saada liikkumaan sellaiseen suuntaan, että siinä halutaankin pysyä mukana.  

Aforismi: Työtäpelkäämätönkin saa nykyisin pelätä työpaikkansa puolestaä
© Antti Pelttari.

Minun reittini kansainväliseksi väliinputoajaksi 

Jäin työttömäksi vuonna 1997. Vielä samana vuonna päättyi 12-vuotinen avioliittoni hyvin riitaisaan eroon.  Tuolloin olin liki kaikilla mahdollisilla kriteereillä syrjäytymisuhan alla elävä 36-vuotias mies. Seuraavana vuonna aloitin kalliit Master-opinnot Wolverhamptonin yliopistossa. Niiden suorittamiseen en saanut mitään opintotukea. Työelämäsuhteideni kautta sain sovittua itselleni unelmieni mukaisen harjoittelu- ja opinnäytetyöpaikan Namibiaan. Tämä harjoittelu olisi kestänyt 3-6 kuukautta, mutta olisi ollut palkatonta. Minulla oli jo melkein matkaliput taskussa, kun ymmärsin, että toki minun pitää sopia tästä työvoimaviranomaisten kanssa ensin. Olinhan työttömänä ja sain myös asumistukea.    

Tämä vierailu työvoimatoimistossa on syöpynyt takaraivooni elefantinkokoisin kirjaimin. Minulta olisi lopetettu kaikki tuet. Työttömyystukea ilman olisin voinut vielä lähteäkin (karenssin uhallakin), mutta asumistuen menetykseen ei minulla ollut varaa.  Vuokraani en olisi voinut maksaa millään, eikä vuokralaista oikein voi ottaa, kun ei osaa itsekään sanoa, kuinka kauan opinnäytetyön tekemiseen kuluu aikaa. Namibia ja varma (sanoisin myös, että nopea) työllistyminen koulutustani vastaavalle alalle jäi. Tämän jälkeen olin vielä kaksi vuotta työttömänä (suorittaen tuon tutkinnon loppuun) ja kirjoitin kiltisti jokaisen päivän kohdalle mielestäni sangen nöyryyttävät sanat: ”työtön, työtön, työtön…”. Muutamien kuukausien ajaksi ”tapetoin” myös kaikki WC-tilani seinät niillä kymmenillä ja kymmenillä kirjeillä, joissa luki kohteliain sanakääntein, ”kiitoksia kiinnostuksesta avoimena ollutta työpaikkaa kohtaan, mutta tällä kertaa valintamme ei kohdistunut teihin/sinuun…”.   

Mielestäni esimerkkini kuvaa hyvin sitä joustamattomuutta ja työvoimaviranomaisten kankeutta, minkä näen suurimpana syynä Suomessa vallitsevaan massiiviseen ja kasvavaan pitkäaikaistyöttömyyteen. Ikään kuin viranomaiset eivät haluaisikaan ymmärtää työttömien joukon kirjavuutta ja erilaisuutta, saati panostaa heidän tukemiseensa inhimillisellä ja kannustavalla tavalla. Kun tähän lisätään kaikki maahanmuuttajien työllistymiseen liittyvät kuviot  lupamenettelyineen, kielitaitovaatimuksiin jne., niin kansainvälisen väliinputoamisen yksi suuri sudenkuoppa on valmiina.   

Työttömien syyllistäminen ja väheksyntä  

Sama ikävä ja syyllistävä asenne työttömiä kohtaan on tarttunut viranomaisista myös suomalaisiin yleisemminkin. Hiljattain julkaistussa Yleisen työttömyyskassan (YTK) tilaamassa tutkimuksessa analysoitiin suomalaisten Twitter-keskustelijoiden asenteita. Lopputulos järkytti jopa tutkimuksen tilaajaa. (Anu Silverberg. 2021). Työttömistä puhuttiin yleisesti laiskiaisina, luusereina ja loiseläjinä.    

– Samalla näemme päivittäisessä työssämme, kuinka aktiivista ja osaavaa porukkaa työtä etsivät ovat. Työlle mielikuvien muuttamiseksi on todella vahva tarve. (Ilona Kangas, 2021).   

Eikä tähän ilmiöön törmää nykyisin pelkästään sosiaalisessa mediassa. Myös omasta lähipiiristäni löytyy henkilöitä, jotka kieltäytyvät näkemästä työttömyyttä monien erilaisten sattumien kasaantumisena hyvinkin erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten harteille. Omasta kokemuksestani tiedän, että työttömyys on vain yksi välivaihe elämässä. Uskallan myös väittää, että yhä useampi tulee sen kohtaamaan jatkuvasti muuttuvien työelämäodotuksien, muiden elämään liittyvien paineiden ja yhä kasvavien (erityis)osaamisvaatimuksien ristiaallokossa. Työttömien leimaaminen passiivisiksi ja työhaluttomiksi on ylimielisyyttä. Siihen on varaa vain niillä ihmisillä, joilla ei ole yhteiskunnallista todellisuutta heijastavaa peiliä käytettävissään. Toki elämäntapatyöttömiäkin on, mutta oman kokemukseni mukaan työtä vältteleviin ihmisiin törmää ainakin yhtä usein työpaikoilla kuin työttömien parissa. Itse asiassa elämäntapatyöttömien ja työstäkieltäytyvien määrän vähyys on minusta jopa yllättävää, koska nykytyöelämän mielekkyyden kyseenalaistamiseen löytyisi syitä aika isolla osalla suomalaisista.    

Hyvä esimerkki on kirjailija Ossi Nyman, joka tuli kuuluisuuteen kirjallaan Röyhkeys (2017), jossa hän totesi olevansa ideologisesti työtön. Helsingin Sanomien haastattelussa hän kertoo, että suurin osa työstä on turhaa, joten miksi sitä pitäisi tehdä? ”Siitä, että myy Kiinassa valmistettua muoviroskaa jossain Flying Tigerissa on ihmisille ja ihmiskunnalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Silti tällaista toimintaa arvostetaan, koska se luo työpaikkoja ja tuottaa verotuloja. Tämä on niin älytön järjestelmä, että luulisi sen romahtavan itsestään, mutta ei romahda. Ihmiset romahtaa ja ekosysteemit”. (sit. Riikonen, 2017)   

Kansainvälinen väliinputoaja, Aforismi: Papit johdattivat meitä saarnoillaan yli vuosituhannen ajan. Nyt pappien tilalla ovat ekonomit, ja saarnat on korvattu markkinakatsauksilla ja osakeuutisilla. Yhteistä molemmille on se, että keskeisin tulevaisuusennustee on rakennettu tyhjän päälle.
© Antti Pelttari.

Omakehujuna ei pysähdy   

Jo nyt uskallan sanoa, että omakehuhankkeessamme luomamme ja testaamamme malli tarjoaa yhden hyvin helposti monistettavan työmenetelmän. Kaikkea hankkeessa oppimaamme tukee Leena ja Sari Näreen (2021) HS:n vieraskynäkirjoituksessaan esille tuoma ruotsalaistutkimus. Tämän tutkimuksen mukaan työllisyyttä edistää parhaiten työttömän henkilökohtainen palvelu. Meidän mallissamme ei ole kyse edes kovin henkilökohtaisesta palvelusta. Pitkälle riittää, että syrjäytymisuhan alla olevan ihmisten elämästä ja asioista ollaan aidosti kiinnostuneita ja että meillä on aikaa kuunnella heitä ilman ennakko-odotuksia ja karsinointia. Hankkeessamme he myös kirjoittavat omaa tarinaansa paperille, omin sanoin, itse itseään tulkiten.  

Puhumme hankkeessa oman elämän uudelleen sanoittamisesta. Sillä, mitä tarinaa kerromme itse itsestämme, on sekä voima upottaa meidät itsesäälin pohjamutiin, että antaa meille turvaliivit, joiden varassa voimme antaa virran viedä meitä ilman pelkoa välittömästä uppoamisesta. Itse sanoitettujen tarinoiden kautta syvimmästäkin virrasta päästään lopulta jalkautumaan ainakin polvivesiin, koska hyvä tarina vie aina niin lukijan kuin kirjoittajankin mennessään. Tämän jälkeen on jo jonkin verran enemmän itsestä kiinni se, mihin suuntaan lähtee vesiltä seuraavaksi etenemään.    

Lähteet   

Näre, Lena & Näre, Sari 2021.  Työttömiä rankaiseva aktivointi johtaa vain passivoitumiseen. Vieras kynä. Helsingin Sanomat 9.4.2021. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007907461.html   

Riikonen, Jose 2017. Ossi Nyman ei tee töitä ja sanoo, että työvoimatoimisto on ihmisoikeusloukkaus – näin ”ideologisesti työtön” taktikoi itselleen yhteiskunnan tuet. Helsingin Sanomat. 13.10.2017.  https://www.hs.fi/elama/art-2000005405564.html    

Silverberg, Anu 2021. Saatekirje Long Playn ystäville. Mitä tarkoittaisi työttömyyspolitiikka, jonka lähtökohtana on arvokkuus? Email antti.pelttari@kolumbus.fi 9.4.2021   

Vähämaa, Mika & Tiilikainen, Samuli & West, Mark & Kangas, Leevi 2021. Determining Attitudes toward Support for the Unemployed. Yleinen työttömyyskassa (YTK).    

Yleinen työttömyyskassa 2021. Verkkokeskustelujen näkemykset työttömistä kaipaavat päivittämistä. 6.4.2021. https://ytk.fi/tietoa-meilta/ajankohtaista/verkkokeskustelujen-nakemykset-tyottomista-kaipaavat-paivittamista    

Muita linkkejä   

Lisää omia työttömyyteen ja työelämään liittyviä aforismejani voit lukea tästä kirjasta: https://www.booky.fi/tuote/pelttari_antti/aforismeja_aamupalaksi_mietteita_tyosta_ja_tyottomyydesta/9789519874715   

Last modified: 13.11.2021