Helsingissä on kaksi erillistä kirjamessutapahtumaa, jotka sijoittuvat lähiöihin. Roihuvuoren kirjamessut ja Maunulan kirjamessut järjestetään samana viikonloppuna maaliskuun lopulla. Kummastakin tapahtumasta on lyhyessä ajassa muodostunut elävän kirjallisuuden kokoontuminen. Omakehun jäsenet osallistuivat tänä vuonna Maunulan messuille.
Kansallisen ja ylikansallisen kirjallisuuden etu ja ongelma ovat sama asia: kirjallisuus taidemuotona ylittää ajalliset ja maantieteelliset esteet. Victor Hugon kirjassa Pariisin Notre-Dame kerrotaan, että ennen totuudet hakattiin kiveen, mutta nykyään painotuotteet leviävät kuin linnut maailman joka kolkkaan. Kukaan ei voi enää vangita sanoja. Nämä etäisyydet ovat myös ongelma, koska ne kasvavat painotuotteen ja lukijan välille. Lähiöiden kirjallisuusmessut tuovat kirjallisuuden takaisin kerrostalojen pihoille, ihmisten arkielämän keskelle. Tässä yksinkertaisessa ajatuksessa on piilevää kumouksellisuutta: molemmat kirjamessut houkuttelevat ihmisiä paikalle erinomaisen hyvin.
Maunulasta onkin muodostunut yksi Omakehun pysäkeistä. Messuilla esiintyikin lisäkseni työparini Kimmo Gustafsson, joka kertoi elämäkerrastaan Game Plan (Like, 2021). Kimmolla on vankilatausta, ja hän on aloittanut työnsä syrjäytymisen kanssa kamppailevien nuorten parissa kokemusasiantuntijana. Käännös hänen elämässään on sittemmin ollut kopernikaaninen: nykyään hän organisoi laaja-alaisesti toimintaa eri vankiloissa, leireillä, musiikintuottajana, muusikkona ja opettajana. Hänellä on perhe ja hän elää keskellä yhteiskuntaa Maunulan lähiössä.
Ongelmiin ajautuneiden nuorten näkökulma elämään ja kirjallisuuteen oli hyvä keskustelunaihe lähiökirjamessuilla. Kimmon elämäkerran läpikäymistä seurasi monia keskusteluita, kun juttelin lähitalojen ihmisten kanssa. Etenkin eri sukupolvien välille syntyy helposti etäisyyksiä, joita juuri kirjallisuuden avulla on mahdollista ja joskus helppoakin ylittää. Tarvitaan vain näillä rajapinnoilla toimivia ihmisiä, juuri Omakehun kaltaisissa projekteissa.
Messujen runolavalla esiintyi myöhemmin Omakehussa jo yli vuoden mukana ollut Julius Kuusisaari. Hän esitti Voima-lehdessä julkaistuja tekstejään ja luki otteen elämäntarinastaan, jota hän on työstänyt jo vuoden verran. Juliuksen tausta on rankka, ja hän on kirjoittanut useita tekstejä siitä, miten ihmiset (hän itse mukaanluettuna) ovat tuottaneet hänen elämässään pettymyksiä. Ihmisten sijaan hän on voinut luottaa eläimiin, ja kohtaamiset eläinten kanssa ovat olleet hänen elämänsä merkittävimpiä kokemuksia.
Juliuksen esiintymistä oli kuuntelemassa joukko meritoituneita runoilijoita, jotka jäivät keskustelemaan kirjoittamisesta ja runoudesta kanssamme esiintymisen jälkeen. Juliuksen polku kirjallisuuteen on runoudessa tunnistettava ja inspiroiva ilmiö. Hän on nimenomaan sellainen kirjoittaja, joka ei vain osallistu kirjallisuuteen muiden mukana, vaan hän pystyy antamaan siihen aivan omanlaisensa panoksen.
On kuvaavaa, että Julius saapui Maunulaan juuri Roihuvuoresta. Hän on täydellinen esimerkki siitä, miten kirjallisuuden välimatkoja voi helposti lyhentää.
Kirjoittaja: Aleksis Salusjärvi. Aleksis on kirjallisuuden monialainen ammattilainen ja ollut mukana Omakehu-hankkeessa lähes alusta asti.
