Kirjoittaminen kannattaa aina – kokemuksia laulujen sanoittamisesta

Yleinen

Kirjoittaja: Pasi Toivanen, FM, lehtori, Humak.
Alussa oli Sana (Joh. 1:1)

Laulun voi tehdä monella eri tapaa. Jotkut lähtevät melodiasta, toiset tekstistä; itsenäisillä lauluntekijöillä sävellys ja teksti saattavat valmistua samaan aikaan pianoa, kitaraa tai jotain muuta instrumenttia apuna käyttäen tahi suoraan partituuriin sanat ja nuotit kirjoittamalla; yksi keino on tehdä laulu spontaanisti improvisoimalla – antaa tulla vaan.


Oma lähestymistapani laulun tekemiseen on tekstilähtöinen. Alussa on sana eli kipinä ja aihe, josta laulu lähtee. Aiheen keksiminen ja kehitteleminen on laulun kirjoittamisen vaikein vaihe, mutta joskus se roiskahtaa otsaan kuin kimalainen ja sanoitus alkaa syntyä itsestään.


Laulutekstit ovat laulettavaksi tarkoitettua runoutta eli laululyriikkaa ja ne toimivat parhaiten laulettuina. Toki on runoja, jotka ovat vaikuttavia sekä luettuina teksteinä että lauluina (esimerkiksi Eino Leinon runout), mutta tyypillisesti laulutekstit heräävät henkiin vasta sitten kun ne on sävelletty ja esitetty. Yksinkertainen, muutamasta havainnoista ja ajatuksesta rakennettu sanoitus voi olla laulettuna taiteellisesti tarttuva ja tehokas, vaikkei se luettuna tekstinä ensi alkuun tuntuisikaan syvälliseltä taidekirjallisuudelta. J. Karjalaisen Missä se Väinö on? oli Suomen kuumin hitti kesällä 1996 ja mielestäni se on edelleenkin oiva esimerkki yksinkertaisen tekstin tehosta.

VÄINÖ VÄINÖ MISSÄ ON SE VÄINÖ?
VÄINÖ VÄINÖ MISSÄ ON SE VÄINÖ?
JO NÄKYY SILMÄT JA SUU EI VOI OLLA KUKAAN MUU
SIELLÄ SIELLÄ SE VÄINÖ ON

SIELLÄ SIELLÄ SE VÄINÖ ON
SIELLÄ SIELLÄ SE VÄINÖ ON
ALLA OMENAPUUN EI VOI OLLA KUKAAN MUU
SIELLÄ SIELLÄ SE VÄINÖ ON. /…/ (Karjalainen 1996.)

Sisältö ja muoto

Olen sanoittaja ja tarvitsen työparikseni säveltäjän. Kun kirjoitan laulettavaksi tarkoitetun tekstin – laulun tai musiikkiteatterilibreton – voin käyttää apuna jotakin olemassa olevaa sävelmää tai runomittaa, mutta tavallisesti vain kuvittelen ja improvisoin mielessäni sanoituksen laulettavaan muotoon. Tekstin rytmi on olennainen, mutta sisältö on tärkeintä: sisältö määrää muodon, kuten esimerkiksi sen, kirjoitanko tekstiin riimejä vai en ja millaisista osista laulu rakentuu. Laulun kirjoittaminen on toisaalta intuitiivista keksimistä – toisaalta teknistä mittamiehen työtä, sanojen hakemista, siirtelyä ja sorvaamista.


Riimittelystä ja runomitoista on omat sääntönsä, enkä puutu niihin tässä blogissa enempää kuin että, jos riimittelee, niin kannattaa opetella riimittelemään raikkaasti, omaperäisesti ja mielellään biisin tyylilajiin sopivasti. Räp-lyriikoissa erilaisia riimimuotoja viljellään runsaasti ja monipuolisesti, mutta vapaudesta huolimatta räppärille ei ole laisinkaan haitaksi, jos riimittelytekniikat hallitse hyvin. Perusasioista löytyy tietoa netistä googlaamalla (ks. esim. YLE-kulttuurin sivusto Sanat haltuun rap-riimein). Mainio oppikirja aloittelevalle tekstinikkarille on esimerkiksi Heikki Salon laululyriikan käsikirja Kahlekuningaslaji (Salo 2006). Kätevä riimittelyn apuväline on netistä löytyvät Riimirenki (Suomen musiikintekijät ry). Synonyymisanakirja on hyödyllinen kaikessa kirjoittamisessa, kun haluaa saada ilmaisuun vaihtelevuutta ja välttää samojen sanojen toistoa (Suomi-sanakirja).

Prosessikirjoittamista

Valmista laulutekstiä syntyy harvoin yhdellä istumisella. Biisin kirjoittaminen on ainakin itselleni vaiheittain etenevää prosessikirjoittamista. Kun olen keksinyt laulun aiheen ja teeman, kirjoitan aluksi kritiikittömästi ylös, mitä aiheesta ja teemasta tulee mieleen. Sen jälkeen alan rakentaa tekstistä ensimmäisen hahmotelman, jonka jätän hetkeksi – ehkä yön yli – hautumaan. Tämän jälkeen – usein varhain seuraavana aamuna – kirjoitan raakaversion ja lähetän sen säveltäjälle tai jollekin muulle palautteenantajalle luettavaksi. Olen niin paksunahkainen, että teksti saa olla tässä vaiheessa vielä keskeneräistä ja luonnosmaista. Palautteen saatuani hion tekstin valmiiksi, kunnes olen siihen itse tyytyväinen. Joskus raakaversio on pientä muokkausta vaille valmis.

Parhaiten yhteistyö säveltäjän kanssa toimii välittömässä vuorovaikutuksessa eli olen itse mukana sävellystilanteessa, ts. nojaan säveltäjän kanssa samaan pianoon, jolla laulu sävelletään. Käymme tekstin sisällön läpi ja mietimme sille musiikillista muotoa.

Voisiko tämä mennä näin? Tai näin?, säveltäjä miettii ja tapailee pianosta sointuja ja melodiakulkuja.
Pistä siihen sekaan vähän Abbaa ja Neuvostoliiton kansallishymniä, ehdotan minä.

Näin laulu syntyy ja koelauletaan välittömästi.

Laulujen aiheet

Laulun aiheeksi kelpaa ihan mikä tahansa asia ja mitä tahansa tekstiä voidaan säveltää. Laulun alkusysäykseen ei välttämättä tarvita muuta kuin

• svengaava nimi – Väinö. Marilyn. Hauho.
• lyhyt fraasi – Väliaikaista kaikki on vaan. Käymään vain tänne tullaan, eikä olemaan. Let it be.
• tunnetilaa kuvaava virke – Rakastan elämää. She loves you (yeah, yeah, yeah).
• rallatus – Dirlandaa. Sula kakkularapsis ja hilipatahoi.
• sanaleikki – Aila bailaa. Joulupukkivukki. Viinaliinamies.
• huudahdus – Paskaa! Perkele! Hey Jude!
• havainto – Lumi teki enkelin eteiseen. Sataa.
• kokemus – Erehdyin. Tyttö tuli. When my first wife left me.
• pyyntö – Lähde Lappeenrantaan. Pure korvaan mua. Vippaa mulle viitonen.
• kielto – Lopeta! Stop – in the name of love.

Trubaduuriyhtye Kalevauvan laulujen sanoitukset on kopioitu miltei suoraan Vauva.fi-verkkosivuston keskustelufoorumeilta. Mies syö lapsen vanukkaat -kappale on ajankohtainen kuvaus lapsiperheen äidin kiukkuisista tunnoista miestään kohtaan.

MIES SYÖ LAPSEN VANUKKAAT
MIES SYÖ LAPSEN VANUKKAAT
VOI VITUN VITTU
MITEN VOI OLLA NOIN ITSEKÄS JA TYPERÄ?

OSTIN NEUVOLAN OHJEEN MUKAAN
PUOLUKKAMEHUA KAUPASTA
OLI YÖLLÄ MENNYT KOKO PURKKI
KUN MIES OLI TEHNYT VÄHÄN MEHUA
VITTU KUN ÄRSYTTÄÄ SAATANA /…/ (Kalevauva 2017.)

Taiteilija M. A. Numminen on myös tunnettu omintakeisista aiheista sepitetyistä lauluista. Kappale Munat jäi vetoketjun väliin perustuu taiteilijan omiin tragikoomisiin kokemuksiin.

MUNAT JÄI VETOKETJUN VÄLIIN

/…/ MUISTIN KUINKA SOMEROLLA HETKEN ISTUIN KROUVISSA
NYTPÄ PIAN HUUSINKIN LINJA-AUTON KUSKILLE:
KUULES ÄIJÄ TÄMÄN HEPUN TÄYTYY MENNÄ PUSKILLE
METSÄN LAIDAS MUNAT JÄI VETOKETJUN VÄLIIN
KYLLÄ SIINÄ JOUTSENEMO KATSOI HYVIN PITKÄÄN
MATKA TAAS JATKUI, NO KYLLÄ JOSSAIN KIRVELI
MUISTUI MIELEEN KUINKA KERRAN ONKIMATKAL VIRVELI
TEKI PIENET TEMPPUNSA SIIMA VOT SE SOTKEUTUI
KUULUI JOSTAIN LUTKOTKUTKOT KEHKELMANNI KOTKEUTUI /…/ (Numminen 1976.)

Omakehu-hankkeen tunnusbiisi

Omakehu-hankkeen tunnusbiisin tehtiin hankepäällikkö Arto Lindholmin ajatuksesta: Tehdäänpä hankkeelle oma räppi. Tartuin ideaan ja lupauduin sanoittajaksi edellyttäen, että sävellys tilataan ammattisäveltäjältä. Ja koska tämä kävi päinsä, pyysin hanketiimiltä syötteitä tekstin sisällöksi. Sain ryhmältä muutamia riimiviritelmiä, ja erityisesti Aleksis Salusjärven lähettämät rivit tuntuivat inspiroivilta.

MUN ON PAKKO KEHUU ITTEENI, KUN SAAN JOKA PÄIVÄ SIIPEENI
MÄ SANOITAN NÄIT OUTOI KELOI, EI KUKAAN MUKAAN NIITÄ OPEROI
TUIJOTAN TULEEN JA BLAASTAAN MENEE,
KUN ITE TEKEE, NIIN KAISTA VAAN LEVENEE.
DUUNAAN SANAT HALTUUN, LAITAN LUUN KURKKUUN.
TUKOTAN SEINÄT JA UKOTAN TEIDÄT.
TÄÄ ON ELOONJÄÄMIST JOKA PÄIVÄ,
SE ON SAMA PELI KAIKILLA, RIIPPUMATTA ÄIJÄSTÄ.

Pohdiskelin Aleksiksen tekstin merkitystä ja hankkeen yleisiä tavoitteita: Mitä tehdään? Kenelle tehdään? Mitä tavoitellaan? Tästä kehkeytyi laulun tarina. – Biisihän voisi kertoa miehestä, joka rohkaistuu kertomaan oman juttunsa ja oman kehunsa, kun maailma potkii päähän. Kuka on sanoituksen sisäinen kertoja? – Minä joka alkaa laulun alussa ripittäytymään itselleen ja yltyy viimein kehumaan itseään. – Mä pystyn ihan mihin vaan. Laulu on kertojan omalle peilikuvalleen pitämä tsemppausmonologi, jonka eräänlaisena loitsuna ja koukkuna on kertosäe: Mun on pakko kehuu itteeni, kun saan joka päivä siipeeni.

Tältä pohjalta kehittelin sanoituksen ensimmäisen version ja lähetin sen kommenteille hanketiimille, joka vilkutti vihreää. Toimitin tekstin säveltäjäksi valitulle Kari Mäkirannalle kaneetilla: Saa muokata. Kari teki laulun rakenteeseen pieniä muutoksia – mm. muutti kertosäkeen paikkaa – ja sävelsi ensimmäisen biisistä lyhyen demon. Karin funk-hip-hop-henkinen räp-sävellys vaikutti hyvin kiinnostavalta, mutta koska laulun pituudeksi oli sovittu kolme minuuttia, tekstiä tarvittiin lisää, jottei tekstin toistoa tulisi tarpeettoman paljon.

Kirjoita lisää riimejä. Saisiko jo huomiseksi?, Mäkiranta pyysi.

Seuraavaksi aamuksi kirjoitin lopullisen tekstin.

OMAKEHU (san. Pasi Toivanen ja Aleksis Salusjärvi)


Aperto alla finlandese eli estottomasti suomalaiseen tapaan


MÄ TUIJOTAN TULEEN – JA TUNNEN SE TULEE
SE ON LAAVAA – VIRTAAVAA
MÄ PYSTYN MIHIN VAAN
JA KUN NÄÄ RIVIT TÄYTTYY – MÄ ALAN RIPITTÄYTYY
ANNAN ITSENI ILMI – JA KAVALLAN KAIKEN

ANNAN KIVIEN SULAA – NE LOHKEE, NE LAULAA
MÄ RÄJÄYTÄN MUURIT – KUMITAN RAJAT
MÄ KIVESTÄ HELMEE TEEN
MÄ SANA SANALTA SANOTAN – TÄN ELÄVÄN ELÄMÄN UUDELLEEN
MÄ TIEDÄN, MÄ VOIN, MÄ OSAAN, MÄ LOIN
MÄ ITEENI KEHUN – MÄ PYSTYN MIHIN VAAN

MUN ON PAKKO KEHUU ITTEENI
KUN SAAN JOKA PÄIVÄ SIIPEENI
MUN ON PAKKO ANTAA TULLA OMAA KEHUU

MUN ON PAKKO KEHUU ITTEENI
KUN SAAN JOKA PÄIVÄ SIIPEENI
MUN ON PAKKO ANTAA TULLA OMAA KEHUU

OMAA KEHUU, (KEUHUA SAA), OMAA KEHUU (KEHUA SAA)
OMAA KEHUU (KEHUA SAA), OMAA MEHUU (KEHUA SAA)

MÄ BLAASTAAN MUN PÄÄSTÄ HÖRYT MENEE
KUN SEN ITE TEKEE – NII KAISTA LEVENEE
SAAN SANOIKSI PÄÄNI PÄÄTTÖMII KELOI
KUN KUKAAN MUU EI NIITÄ OPEROI

SE ON SAMA JUTTU JOKA ÄIJÄLLÄ
ELOONJÄÄMISTÄ YÖLLÄ JA PÄIVÄLLÄ
SIIS DUUNAA SANASI HALTUUN
NII PÄÄSET UUTEEN ALKUUN

SUN OMA MOTTOSI – ON IRTIOTTOSI
RAAPUTA RAAMIEN RAASTEEKSI JUICEA, VIITAA
MUOTOILE MIETELMÄN MAUSTEEKSI RAUHAA – EI RIITAA

KIERRÄTÄ ISMEJÄ – TEE AFORISMEJÄ
PYÖRITÄ PALLOA, ANNA SEN VALLOA
OMASTA SISÄSTÄ, SYVÄSTÄ JÄÄSTÄ
TIIVIIKSI TIIVISTÄ – VAPAAKSI PÄÄSTÄ

KIRJOITA BIISEJÄ – RYTMITÄ RIIMEJÄ
VELMUILE VIRKKEILLÄ – LEUKAILE LAUSEILLA
SATUTA SANOILLA – TAPUTA TAVUILLA
KOSKETA RUNOJEN RUOSKALLA, RUUSUILLA – JA NENÄLIINALLA

(ANNA AJATUSTEN LENTÄÄ)
KOVALLA KÄDELLÄ LEMPEITÄ KUVIA
(ANNA AJATUSTEN LENTÄÄ)
KARKEILLA KOURILLA KAUNIITA UNIA
SÄ PYSTYT IHAN MIHIN VAAN
MÄ PYSTYN IHAN MIHIN VAAN

MUN ON PAKKO KEHUU ITTEENI
KUN SAAN JOKA PÄIVÄ SIIPEENI
MUN ON PAKKO ANTAA TULLA OMAA KEHUU

MUN ON PAKKO KEHUU ITTEENI
KUN SAAN JOKA PÄIVÄ SIIPEENI
MUN ON PAKKO ANTAA TULLA OMAA KEHUU

OMAA KEHUU, (KEUHUA SAA), OMAA KEHUU (PYSTYT MIHIN VAAN)
OMAA KEHUU (KEHUA SAA), OMAA KEHUU (PYSTYT MIHN VAAN)

MUN ON PAKKO KEHUU ITTEENI
KUN SAAN JOKA PÄIVÄ SIIPEENI
MUN ON PAKKO ANTAA TULLA OMAA KEHUU

OMAA KEHUU, (KEUHUA SAA), OMAA KEHUU (PYSTYT MIHIN VAAN)
OMAA KEHUU (KEHUA SAA), OMAA MEHUU (PYSTYT MIHIN VAAN).

Mäkiranta sävelsi tekstin ja samalla päätimme laulaa sen Pasi ja Kari -duona äänitteelle. Helmikuussa 2021 Lehtori Antti Pelttari teki hanketyöryhmässä kehiteltyjen ideoiden pohjalta Omakehu-biisistä musiikkivideon (Pelttari 2021).

OMA JUTTU

Kirjoittaminen, vaikkapa laulujen värkkääminen, on mukaansa tempaavaa hommaa, jota voi oppia kuka tahansa. Kirjoittaminen ei edellytä moitteetonta kieliopin hallintaa. Vaatimattomista lähtökohdista kirjailijauransa aloittanut Kalle Päätalo ei tiettävästi oppinut koskaan aakkosia eikä välimerkkien ja yhdyssanojen oikeinkirjoitussääntöjä, mutta kuitenkin hän julkaisi 39 romaania ynnä muuta tuotantoa (mm. näytelmiä ja kertomuskokoelmia). Kustannustoimittajat panivat Kallen käsikirjoituksiin pilkut ja pisteet paikoilleen. Päätalon tuotannossa omintakeista on kerronnan poikkeuksellinen eeppinen lujuus, yksityiskohtien kuvauksen tarkkuus sekä raastavan rehellinen henkilökohtaisuus. Eroottisen rakkauden konstailettomassa esittämisessä Päätalo on myös suomalaisessa kirjallisuudessa vertaansa vailla. – Kalle kirjoitti ja lukijoita riitti – ja riittää edelleen.

Kiinnostava teksti syntyy usein henkilökohtaisista asioista: halusta sanoa jotakin, kertoa tarina, jakaa oma juttu. Meillä jokaisella on omat juttumme ja saarikoskelainen tämämme, joita me joka päivä hieromme ajatuksissamme ja jauhamme puheissamme, ja jotka voisi sanoittaa lauluiksi. – Mikä ottaa päähän, on biisin aihe. – Yhteiskunnallinen epäkohta, epäoikeudenmukaisuus, kokemani vääryys, oma moka, suru, kaipaus, ilo tai onnistuminen, on jo kokonainen laulujen kavalkadi.

Kirjoittaminen on itsessään aivoja kutkuttelevaa puuhaa, ja kirjoittamalla oma näkemys elämästä ja ihmisenä olemisesta saattaa jäsentyä aivan uudella tavalla.

Kirjoittaminen on ajattelua – kirjoittaminen kannattaa aina.

LÄHTEET JA LINKIT

Joh. 1:1. Evankeliumi Johanneksen mukaan. Luku 1, jae 1. Teoksessa Raamattu 1992. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Helsinki: WSOY, 1215.

Kalevauva 2017. Mies syö lapsen vanukkaat. Laulu. Viitattu 19.4.2021. https://lyricstranslate.com/en/kalevauvafi-mies-sy%C3%B6-lapsen-vanukkaat-lyrics.html

Karjalainen, Jukka 1996. Väinö. Laulu. Viitattu 19.4.2021. https://fi.wikipedia.org/wiki/J._Karjalainen

Numminen, Mauri Antero 1978. Munat jäi vetoketjun väliin. Laulu. Viitattu 19.4.2021. https://www.youtube.com/watch?v=5Cr2Klnpzc4

Pelttari, Antti 2021. Omakehu-musiikkivideo. Käsikirjoitus, ohjaus ja leikkaus: Antti Pelttari. Musiikin sävellys: Kari Mäkiranta. Sanat Pasi Toivanen ja Aleksis Salusjärvi. Laulu Pasi Toivanen ja Kari Mäkiranta. Esiintyjät: Pasi Toivanen, Arto Lindholm, Kari Mäkiranta. Viitattu 19.4.2021. https://www.youtube.com/watch?v=iWd0BoxmQQ4

Salo, Heikki 2006. Kahlekuningaslaji. Laululyriikan käsikirja. Like: Helsinki.

Suomen musiikintekijät ry. Riimirenki. Viitattu 19.4.2021. https://musiikintekijat.fi/riimirenki/

Suomi-sanakirja. Synonyymisanakirja. Viitattu 19.4.2021. https://www.synonyymit.fi/

Last modified: 28.4.2021